Mikä on Tekstien marginaalien keskus?

Tekstien visuaalista muotoa koskevaa tietoa ja taitoa tavataan kutsua typografiaksi. Typografia on pikkutarkkaa osaamista, jossa huomio on joka kirjaimessa ja välimerkissä sekä niiden väleihin ja ympäröiviin marginaaleihin jäävässä tilassa. Tarkkuuden lisäksi typografian asiantuntemus on tiheä kimppu taitoa sekä tietoa kirjoituksen työkaluista ja teknologioista, kielistä, kulttuureista, lajityypeistä ja visuaalisen havainnon periaatteista. Puhummekin näistä taidoista ja tiedoista laajemmin tekstin muotoiluna. Käsitämme tekstin muotoilun osaksi kirjoittamista ja typografisen tiedon olennaiseksi osaksi kokonaista ekosysteemiä, joka koostuu erilaisista tekstiympäristöistä sekä kirjoitus- ja lukutaidoista.  

Tavoitteemme on tuoda muotoilua ja kirjoittamista, muotoilijoita ja kirjoittajia, lähemmäs toisiaan. Haluamme erityisesti kehittää typografisia käytäntöjä alueilla, jotka tapaavat jäädä piiloon marginaaleihin. Nimenä ”Tekstien marginaalien keskus” on sanaleikki, jonka avulla valaisemme sivuun jääneitä ilmiöitä, sillä ”marginaaleilla” viittaamme kahteenkin lomittaiseen ilmiöön:

1) kirjaimellisiin marginaaleihin sekä
2) marginaalisiin teksteihin. 

Ensiksikin tuomme esiin kirjaimelliset marginaalit, sen tekstejä ympäröivän tilan, jota muut kuin tekstien muotoilijat harvemmin edes ajattelevat. Tyhjä tilakin kuuluu tekstiin ja muistuttaa, että kaikki kirjoitettu kieli on materiaalista. Muotoilijoiden asiantuntemus koskee möys tekstien ympärille ja sisälle jääviä tyhjiä tiloja, joilla on merkittävä vaikutus lukemiseen ja ymmärtämiseen. Olemme havainneet, että perinteinen pitkän tekstin lineaarinen muoto on jäämässä lähes toissijaiseksi lukemisen tavaksi, ja sen sijaan digitaalisen ja liikkuvan tekstin aikakaudella tekstit ovat yhä useammin fragmentaarisia. Haluamme olla mukana hahmottamassa käsitteellisiä ja konkreettisia työkaluja tämän ilmiön hahmottamiseen.  

Toiseksi tuomme esiin erityisesti ”marginaaliset tekstit” eli epäkonventionaalisina pidetyt kirjoittamisen ja lukemisen käytännöt, joissa muotoilun rooli korostuu. Mediamaisemassamme on konventionaalisia tekstilajeja, jotka tunnistetaan juuri tavallisuutensa perusteella, ja arkisissa tapauksissa voi olla jopa eduksi, että tekstiä ei muotoilla mitenkään erityiseksi. Tekstien muotoilu sen sijaan korostuu juuri ”marginaalisissa” tekstilajeissa, jotka saattavat poiketa toisistaan paljonkin. Sekä selkokielisessä että toisaalta kokeellisessa tekstissä visuaalinen muoto tulee olennaiseksi osaksi sisällön tulkintaa. Paradoksaalista kyllä, saavutettavalla uutisella ja kokeellisella nykyrunolla on siis jaettu ominaisuus: ne puhuttelevat lukijaa parhaiten paitsi kielenkäyttönsä myös muotoilunsa kautta. 

Tekstien marginaalien keskus kutsuu lukukelvottoman ja saavutettavan tekstin huomion keskipisteeksi, koska näillä näennäisillä vastakohdilla on jotain yhteistä: konventionaalisten ja lineaaristen käytäntöjen ulkopuolella marginaaleissa teksti on usein epälineaarista ja diagrammaattista, tilallisesti rakentuvaa. 

Ajatus luotsata tekstin muotoilun keskusta juuri Aalto-yliopistosta käsin perustuu koulun vuosikymmenten mittaiseen historiaan ja asiantuntemukseen typografian korkeakouluopetuksessa. Alalle on ollut tyypillistä, että taito ja tieto rakentuu käytännön koulutuksessa ja päätyy kentälle leviämättä tekijöiden piiriä laajemmalle. Sekä Suomessa että monissa muissa maissa on puuttunut tahoja, jotka keskittyisivät jakamaan ja jalostamaan osaamista käsitteellisemmässä kehyksessä. Keskuksemme pyrkii juuri tähän ja vaalii edelleen tekijälähtöistä tietoa ja taidon kartuttamista.  

Siksi keskus tarjoaa vuosina 2025–2028 yhteensä kolmelle tekstin muotoilun tai kirjoittamisen ammattilaiselle vuoden pituisen työskentelyresidenssin Aalto-yliopistossa – mahdollisuuden syventää ja kehittää omaehtoista praktiikkaa yhteydessä akateemiseen yhteisöön ja vailla kaupallisen työn kaikkia rajoitteita. Tällaisia mahdollisuuksia on tarjolla muotoilijoille erittäin harvoin jopa kansainvälisesti, vaikka uuden tiedon kehittämiseksi niille on kipeä tarve. Tämän residenssin on tehnyt mahdolliseksi Koneen säätiö. Lue lisää ensimmäisen residenssimuotoilija-kirjoittaja Heikki Lotvosen työskentelystä. 

Aalto-yliopistossa on pitkäikäinen ja perinteikäs visuaalisen viestinnän muotoilun pääaine, jossa jo aiemminkin tehdyt tekstin muotoilun projektit kattavat epäkonventionaalisten ”marginaalien” molempia ”laitoja”. Olemme koetelleet sekä kokeellisen kirjallisuuden että saavutettavan, selkokielisen tekstin mahdollisuuksia. Pääaineella on pitkä kokemus yhteistyöstä suomalaisen nykyrunouden kentän kanssa: vuodesta 2003 opiskelijat ovat suunnitelleet Tuli & Savu -runouslehden jokaisen numeron ulkoasun. Vuosien varrella lehden muotoilu on saanut monia palkintoja sekä huomionosoituksia sekä muotoilun että kulttuurilehtien kentältä. Tuli & Savun sivuja ovat muotoilleet lukuisat eri suunnittelijapolvet ja vuosien varrella ohjaustyötä ovat tehneet Tapio Vapaasalo, Saku Heinänen, Arja Karhumaa, Penni Osipow ja Tuomas Kortteinen.  

Vuonna 2019 professori Arja Karhumaa perusti kurssin Design as Writing, jolla maisteriopiskelijat tutustuvat vuosittain kirjoitetun kielen materiaalisuuteen leikkisillä ja luovilla tavoilla. Kurssi antaa graafisille muotoilijoille itseluottamusta tekstin kanssa työskentelyyn horjuttamalla perinteisiä käsityksiä tekstin ja kuvan kahtiajaosta sekä typografisen kirjoituksen alkuperästä ja tekijyydestä. Kokeellisen kirjoittamisen kentältä lainatut käsitteellisen runouden ja menetelmällisen kirjoittamisen esimerkit inspiroivat muotoilijoita, koska niissä tekstin materiaalisuus korostuu, ja ne haastavat totuttuja käsityksiä siitä, mitä tekstin tuottaminen edellyttää. Monet opiskelijat ovat löytäneet kurssilta uuden tavan ottaa tekstin olennaiseksi osaksi muotoilupraktiikkaansa, mutta monet ovat myös rohkaistuneet löytämään omaa ääntään kirjoittajana. Joka vuosi opiskelijoiden kokeelliset kirjoitusprojektit kootaan kirjaksi, ja nämä kirjat löytyvät Tekstien marginaalien keskuksen arkistosta. 

Aalto-yliopistossa myös kulma tekstin saavutettavuuteen on kokeellinen ja uutta tietoa luotaava. Vuonna 2021 visuaalisen viestinnän muotoilun opiskelijat tekivät Selkokeskuksen sekä Kelan kanssa yhteistyöprojektin Saavutettava muoto – kokeiluja selkokielisestä visuaalisesta viestinnästä. Projekti ei ollut tavanomainen toimeksianto vaan kirjaimellisesti sarja kokeita, joissa työskenneltiin Kelan selkokielisten esitetekstien parissa. Saavutettavuuden rajoja ja ominaisuuksia koeteltiin ainutlaatuisella lähestymistavalla, jossa jokaisesta tekstistä tehtiin useita rinnakkaisia versioita kaikkein saavutettavimmasta kaikkein lukukelvottomimpaan. Kokeet koskivat myös teksti- ja kuvailmaisun eri aspekteja selkoviestinnässä. Kaikki kokeet koottiin katalogiin, joka löytyy keskuksen arkistosta. Projektia luotsasivat Aalto-yliopistossa Arja Karhumaa, Penni Osipow ja Johanna Bruun.

Visuaalisen viestinnän muotoilun opinnoissa rohkaistaan kokeellisuuteen, joka auttaa opiskelijaa löytämään omat viitepisteensä ja kiinnostuksen kohteensa muotoilijana sekä tavoittelemaan omalle praktiikalle sopivaa paikkaa maailmassa. Monet opiskelijat ovat koetelleet myös tekstin muotoilun rajoja opinnäytteiden taiteellisissa projekteissa. Aliisa Perikangas, joka nyt työskentelee Tekstien marginaalien keskuksessa, loi maisterin opinnäytteensä puitteissa aseemisesta runoudesta koostetun taitelijakirjan Puiden ääriltä, joka outouttaa sekä maisemaa että kirjoittamista ja nostaa näin esiin kysymykset tiedon rajoista/attomuudesta. 

Katri Astala puolestaan tarkasteli tekstin ja tekstiilin yhteyksiä maisterin opinnäyteprojektissaan The Resemblance of a Page of Text to the Texture of a Woven Textile (2025). Se on Astalan suunnittelema ja valmistama taiteilijakirja, joka koostuu 15 erilaisesta kudotusta sivusta, joilla tekstin visuaaliset ominaispiirteet, kuten sanamuodot, rivit, palstat ja gridit kääntyvät kudonnan rakenteiksi ja rytmeiksi. Teos oli esillä myös Astalan yksityisnäyttelyssä Luonnos-galleriassa Helsingissä. 

Tekstien marginaalien keskus perustettiin, koska näiden ja monien muiden esimerkkien luoma arvo ja uusi tieto on jäänyt hajanaiseksi sekä arkistoimatta – akateemisen arjen jalkoihin. Tekstien marginaalien keskuksen pilottivaiheen tavoitteena on kartoittaa nämä projektit ja tehdä yhteistyötä Aalto-yliopiston arkiston kanssa, jotta saisimme ne julki niistä kiinnostuneille ja talteen tuleville sukupolville. Tämä kokoava työ myös auttaa meitä rakentamaan kokonaiskuvaa keskuksen osaamisesta ja tulevien vuosien suunnitelmista, tarpeista ja kiireellisimmistä kysymyksistä, joihin seuraavaksi tulisi paneutua. 

Tekstien marginaalien keskus on merkittävä avaus, sillä se on aivan ensimmäinen laajamittainen ponnistus typografisen tiedon tuomiseksi näkyville ja tarjolle Suomen akateemisessa yhteisössä, sivussa kaupallisista intresseistä. Pilottivaiheessa kartoitamme jo olemassa olevaa työtä, mutta keskuksen perustamisen taustalla hahmotamme esimerkiksi seuraavankaltaisia kiperiä haasteita, joiden ratkomista keskus sitoutuu pitkällä aikavälillä edistämään:  

Lukutaidot ja tekstien saavutettavuus:  
Miten ottaa paremmin huomioon tekstin visuaalisen muotoilun rooli lukemisessa ja lukutaidoissa, etenkin kun neuroepätyypillisten määrä on kasvussa (arvioiden mukaan noin 10 % väestöstä)?  

Monikielisyys: 
Kun julkaistaan monikielisiä tekstejä eli toisistaan poikkeavien kielten ja kirjoitusjärjestelmien yhdistelmiä, kuinka niistä luodaan mahdollisimman merkityksellisiä, laadukkaita ja saavutettavia sekä mahdollisimman vähän eurosentrisiä?  

Visuaalinen/auditiivinen lukeminen:  
Millaisia ilmiöitä liittyy tekstin visuaaliseen muotoiluun ja sen kehitykseen äänikirjojen ja podcastien aikakaudella? Kuinka nämä voivat tukea toisiaan ja missä määrin ne taas ovat eri asia?  

Kirjoittamisen työkalut:  
Vaikka digitaaliset ja animoidut, ”nestemäiset” tekstit ja ovat jo miltei valtavirtaa, miksi tekstin kirjoittamisen ja muotoilun työkalut perustuvat yhä staattisiin käytäntöihin, jotka periytyvät painamisen aikakaudelta?  

Tekoäly ja tekstin muotoilu:  
Ainakin vielä tällä hetkellä tekoälytyökalut erottelevat tekstin ja visuaalisuuden omiksi kategorioikseen eivätkä tunnista tekstin muotoiluja – kulttuuristen konventioiden tulkitsemiseen tarvitaan aina ihminen. Mitkä ovat tekoälyn mahdollisuudet kyetä tunnistamaan tekstin visuaalisia ominaisuuksia tai luomaan niitä ihmiselle merkityksellisellä tavalla? 

Marginaaleille pyhitetty keskus on nokkela sanaleikki mutta samaan aikaan hyvin omapäinen päätös sitoutua työskentelemään jännitteiden keskellä. Toimintaamme ohjaavat jännitteet kuvan ja tekstin, praktiikan ja teorian, sisällön ja muodon, aineen ja diskurssin välillä. Näissä välitiloissa olemme kuin kotonamme. 

Tekstien marginaalien keskus kiittää Koneen säätiötä tuesta ja panostuksesta tekstin muotoilun praktiikkaa ja kirjoitetun kielen moninaisuutta tukevaan työhön.